“Sinulla on lupa syödä.”
Siinä on lause jota monet ärsyttävät hoitajat ovat jauhaneet minulle. Mutta entä jos ei halua?
Ehkä tämän kysymyksen takia lause onkin jo vaihtunut ja se on nykyään:
“Sinun on pakko syödä.”
Mutta mitä ihmisellä on loppujenlopuksi lupa tehdä?
Itse mietin tällaisia asioita päivittäin, mutta lähinnä sairauteni takia. Tietenkin olen joskus miettinyt asioita laajemmassakin mittakaavassa, mutta ne asiat joiden kanssa painin kokoajan koskevat lähinnä liikkumista ja syömistä. “Millä oikeudella istun tietokoneella ja kirjoitan, kun voisin ihan hyvin kävellä huoneessani ympyrää?” “Millä oikeudella nukun, kun voisin herätä aikaisemmin ja tehdä vatsalihasliikkeitä?” Tosin millä oikeudella olisin istumatta tietokoneella, tai en nukkuisi.
On melko rankaa, kun tuntee syyllisyyttä arkipäiväisistäkin asioita. Ehkä se johtuu siitä, että haluaa olla kaunis ja erikoinen, ikään kuin taianomainen, eikä tehdä mitään arkipäiväistä, ei ole kiinnostunut yhtään mistään, ehkä se johtuu myös siitä, että aliravittuna kaikki tekeminen on säännösteltyä, ja kun jotain kielletään sitä haluaa tehdä.
Silti, onko olemassa asioita joita ihmiselle ei vain ole oikeutta tehdä?
Järjellä ajateltuna sanoisin, että yksi tällainen asia on toisen tappaminen, mutta “pyhittääkö tarkoitus keinot?” Entä onko minulla oikeus lopettaa elämäni, jos en vain enää kestä sitä? Tuotanko silloin liian suurta tuskaa läheisilleni? Entä millä oikeudella minut pakotetaan hoitoon?