Tapasin tänään lääkärini, joka kertoi että ravitsemustilani ei ole korjaantunut tarpeeksi. Verensokerini on matalalla ja luuytimellä on on ongelmia. (En minä tiedä, ei edes kiinnosta.) Tämä tarkoittaa sitä että minun pitää olla painavampi, isompi, kuvottavampi. Tuntuu niin helvetin pahalta! Mihinkään ei ole varmoja vastauksia ja kaikki on yhtä sekavaa paskaa. Näinkö minä elän elämäni? Suoraan sanottuna kaikki toivo on hiipunut, haluan vain nukahtaa pois. Minusta tulee kuvottava, gramma grammalta, kilo kilolta.
Haluan, että silhuettini rinnastetaan ruohonkorteen,
Joka taipuu koleassa tuulessa.
Haluan, että askeleeni kulkevat kuin keijukaiset,
Jättämättä jälkiä lumivaippaan.
Haluan olla olematon, tanssia vesipisaroiden joukossa,
Kesäsateen kastellessa maata.
Haluan olla kaunis, niin siro,
Että auringon säteet voivat langeta lävitseni.
Haluan olla se, jota kukaan ei voi koskettaa.