Edellistalvena päivittäisessä tehtävälistassani luki venyttelyn ja lihaskunto-ohjelman lisäksi sellaisiakin asioita kuin “maalaa taulua” tai “tee jotain veljen kanssa”. Ei siksi että olisin nauttinut siitä, vaan siksi että jos en tehnyt noita asioita tunsin itseni laiskaksi ja alisuorittajaksi. En ollut täydellinen sisko tai olin kykenemätön. Se oli loppujen lopuksi todella stressaavaa ja tekisin niin vieläkin, jos minulla olisi siihen sairaalassa tilaisuus.
Siksi minusta on hienoa, vaikka samalla vähän pelottavaakin, että kun vähän aikaa sitten päätin taas alkaa lukea kirjoja, oikeasti pidin joistakin. Ne olivat oikeasti kiinnostavia, enkä lukenut vain siksi että en kestänyt olla paikallani tekemättä mitään. Vaikka luenkin vain silloin, kun en yksinkertaisesti saa tehdä mitään muuta, on se silti ihan mukavaa.
Vinkkasin äidilleni vähän aikaa sitten Kira Poutasen “Ihana meri” kirjan, koska siihen on tiivistetty pitkälti myös minun ajatuksiani, joita en ole itse onnistunut kirjoittamaan.
