Tästä alkaa siis blogini matka, toivottavasti se ei jää hirvittävän lyhyeksi. Tarkoituksena on kirjoittaa anoreksiasta, elämästäni ja maailmasta. Toivottavasti nautitte lukemisesta ja kommentoitte!
Olen nyt käymässä kotona, helalomalla sairaalasta. Osastojaksoni kestää vielä n. 2 viikkoa (18 mennyt, 2 jäljellä…) ja sen jälkeen olisi tarkoituksena hoitojakso, jossa olen illat kotona ja päivät osastolla. (Harjoittelemassa syömistä ja keskustelemassa syvällisiä, joopa joo..) Sen jälkeen muutan oikeasti kotiin, vaikka ei sillä ole paljon väliä. Ihan yhtä paha olo minulla on kuitenkin.
Silti en oikein tiedä että miten tässä kotiin muuttamisessa käy. Tiedän että en syö tarpeeksi ja että se tulee sitten näkymään. Mutta en vaan pysty, varsinkaan kun näytän niin hirveän lihavalta, oksetan itseäni, olen kuvottava. Rehellisesti sanottuna olen harkinnut monesti että karkaisin pois ja nääntyisin jonnekin yksin, mutta tiedän että joku löytäisi minut kuitenkin. Joten, jos tätä lukee joku, onko teidän mielestänne elämä yrittämisen arvoista?
Uskon, että ämästä löytyy jokin asia, jonka takia kannattaa pysytellä maisemissa. Täältä poislähteneet ovat luultavasti halunneet vain lopettaa kärsimuksensä. Ei elämänsä.
Sen pinnalla pitämisen asian ei tarvitse olla suuri ja mullistava. Mitä parempaan kuntoon tulee sitä enemmän elämisen arvoisia asioita alkaa ilmestyä. Voimia taisteluun!